Suostumuspäätöksenteko

Suostumuspäätöksenteko

Suostumuksen (consent) käsitteen ydin on tarkastella yhteisön toiminnan etua ja yhteistä pyrintöä  erillään omista henkilökohtaisista mielipiteistä ja tavoitteista. 

"Tärkeistä sitoutumista vaativista asioista päätettäessä yhteisymmärryksen saavuttaminen auttaa varmistamaan, että ihmiset ovat sitoutuneita päätöksiin vaikka eivät olisikaan samaa mieltä kaikesta. Lisäksi yhteisymmärrys auttaa varmistamaan, että ihmiset ovat ymmärtäneet päätösten taustalla olevan kokonaisuuden ja ennen kaikkea, että tehdyt päätökset ovat kokonaisuuden kannalta mielekkäitä. Yhteisymmärrys on erityisen tärkeä silloin kun halutaan viedä käytäntöön monimutkaisiin asiakokonaisuuksiin liittyviä ratkaisuja."https://fasilitointiareena.com/fasilitointivalmennus/periaatteita/

Suostumus vai konsensus? (Consent vs. consensus)

Monet yksilöt ja yhteisöt käyttävät konsensus päätöksentekoa luonnostaan suostumus päätöksenteon tapaan: kun yhteisymmärrys on saavutettu, kaikki työskentelevät sen mukaan, vaikka eivät olisikaan täysin samaa mieltä. Konsensus Päätöksenteko antaa kuitenkin mahdollisuuden keskittyä erimielisyyksiin ja halvaannuttaa toimintaa niin kutsutulla vähemmistön diktatuurilla, jossa eri mieltä oleva nakertaa yhteisen pyrinnön perustaa takertumalla henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa sen sijaan, että tekisi työtä yhteisten päätösten mukaisesti. 

Konsensus edellyyttää osallistujilta yksimielisyyttä ja kysyy: “oletko samaa mieltä?” Suostumukseen perustuvan päätöksenteon kysymys on: “vastustatko?” https://www.sociocracyforall.org/decision-making-methods-comparison/

Suostumuspäätöksenteko

Kun päätöksenteko edellyttää konsensusta eli yksimielisyyttä, yhteinen toiminta-alue mahdollisten toimien kentällä koostuu vain siitä, missä kaikkien osallistujien henkilökohtaiset tavoitteet kohtaavat. Suostumukseen perustuva päätöksenteko laajentaa yhteisen toiminta-alueen kaikkiin niihin toimiin, joita yhteisesti voimme sietää. 

Yhteisen toiminnan sietoalue käsittää siis kaiken sen toiminnan, jonka jokainen voi hyväksyä jaetun pyrinnön eteenpäin viemiseksi, vaikka ne kaikki eivät olisikaan osallistujan henkilökohtaisen tärkeysjärjestyksen kärjessä.

Esimerkiksi kasvissyöjä, joka ei erityisemmin pidä sienistä, suostuu niitä syömään, mutta esittää vastalauseen, jos yhteisellä aterialla tarjolla olisi vain lihaa. Jos vaatisimme, että kaikilla yhteisillä aterioilla tarjottaisiin vain kaikkien yhteisiä lempiruokia, saattaisi ruokalista näyttää varsin yksitoikkoiselta. Jos laajennamme valikoiman niihin ruokalajeihin, joita kaikki suostuvat syömään, saadaan jo huomattavasti vaihtelua. Ja kaikki voivat sitoutua ruoanlaittoon, vaikka eivät joka päivä saisikaan omaa lempiruokaansa syödäkseen.

Ohessa kuva kolmen ihmisen mieltymys- ja sietokentistä sekä niiden yhteisistä alueista. Yhteiseen sietokenttään perustuva päätöksenteko antaa mieltymyskenttään perustuvaa konsensuspäätöksentekoa laajemmat mahdollisuudet yhteiselle toiminnalle, kun osallistujat sitoutuvat antamaan hyväksyntänsä ja jopa aktiivisen tukensa kaikelle sietoalueella tapahtuvalle toiminnalle.

Sietoalueeni on siis se toiminnan kenttä, jota en vastusta. Sillä alueella voimme tehdä yhteisiä päätöksiä ja kokeilla muutoksia, joiden vaikutuksia seurataan ja arvioidaan. Tämä laajempi toimintakenttä antaa siis laajemmat mahdollisuudet etsiä ja kokeilla uusia toimintatapoja. Se tekee yhteisöstä joustavan ja kasvattaa kykyä vastata muuttuviin tilanteisiin. Pelkkään mieltymyskenttään perustuva toiminta tyypillisesti  jähmettyy ja kuihtuu.

https://www.sociocracyforall.org/consent-decision-making/

Suostumus sosiokraattisessa päätöksenteossa

Sosiokraattisessa päätöksenteossa yhteinen pyrintö turvataan henkilökohtaisten pyrkimysten halvaannuttavalta vaikutukselta vastalause menettelyllä. Vastalauseena ja päätöksenteon esteenä hyväksytään vain huolet, jotka voivat vahingoittaa yhteisöä, sen jäseniä tai tarkoitusta. Näihin tarvitaan vahvat perustelut, joita myös muut osallistujat voivat ymmärtää. Vastalauseen esittäjän on kysyttävä itseltään, onko kyseessä yhteisen pyrinnön etu vai oma mieltymykseni ja henkilökohtainen pyrkimykseni.

Mikäli muut toiminnassa mukana olevat eivät ymmärrä vastalauseen perusteluja, vastalauseen esittäjän on kysyttävä itseltään, voiko hän sitoutua tehtyyn päätökseen. Jokaisella on aina vapaus tehdä omat ratkaisut ja olla sitoutumatta toimintaan, joka ei ole omalla sietoalueella. Minun ei tarvitse olla mukana sellaisessa toiminnassa, jota en hyväksy. Jos jään jarruttamaan sosiokraattisesti valitun suunnan toteuttamista, toimintani ei ole sosiokratian mukaista. Ymmärrämme, että kaikkien ei tarvitse olla mukana kaikessa. Yhteisö voi rajata toiminnan ulkopuolelle henkilöitä, jotka eivät jaa yhteistä pyrintöä. Ei ole olemassa sellaista kansalaisoikeutta, joka oikeuttaisin jokaisen olemaan mukana jarruttamassa sellaista toimintaa, jota vastustaa.

Yhteinen haasteemme on se, kuinka liitetään suostumuspäätökseen riittävän yksiselitteisesti ja selkeästi yleinen päätöksentekoon sitoutuminen, vaikka osallistuja olisikin ollut eri mieltä? Yhdistyslain mukaan pöytäkirjaan merkitty eriävä mielipide vapauttaa asianomaisen vastuusta, mikäli tehdystä päätöksestä on joitain seuraamuksia. Eriävä mielipide ei kuitenkaan vapauta velvollisuudesta noudattaa tehtyä päätöstä niin kauan kun se on voimassa.
.http://verkko-opisto.msl.fi/wp-content/uploads/2018/07/Pa%CC%88a%CC%88to%CC%88ksen-kyseenalaistaminen.pdf

https://www.sociocracyforall.org/consent-process-decision-making-in-sociocracy/

Miten käsitellään vastalauseita? https://www.sociocracyforall.org/consent-decision-making/

Suostumuspäätöksenteon vaiheet

1. havaitaan jännite: kuvataan lauseella tilanne ja toisella lauseella mitä tarvitaan. Esimerkki: Johtoryhmän keskustelut venyvät ja yhteisiä päätöksiä ei saada aikaan. Tarvitsemme selkeän tavan tehdä yhteisiä päätöksiä, joiden toteutuksessa kaikki voivat olla mukana.

2. Tarkistetaan auttaisiko vastaaminen tähän parantamaan organisaation olemassaolon tarkoitusta, arvon virtausta tai välttämään jotain ongelmakohtia.

3. Tarkistetaan ymmärtävätkö kaikki kysymyksen ja tilannekuvauksen samalla tavalla.

4. Nopeat reaktiot ehdotukseen, minkä avulla keskustelu voidaan kohdistaa kuumimpiin aiheisiin

5. Huolien ja vastalauseiden keruu. Muotoillaan nämä kysymyksiksi, jotka avaavat ajattelua. Esimerkiksi "Kuinka me voisimme tehdä yhdessä päätöksiä ketterästi ilman, että kaikkien tarvitsee olla paikalla?"

6. Mietitään vastaukset kysymyksiin

7. Juhlistetaan hyväksymistä, happy dance! Tarvittaessa vielä varmistetaan, miten seurataan ja mitataan huolien toteutumista."      

https://osana.fi/paatoksia-joihin-kaikki-sitoutuvat/

https://patterns.sociocracy30.org/principle-consent.html

https://sociocracy30.org/resources/#se-practical-guide

Päivitetyn version löytää aina täältä