Tukijan tarina

Sara *1988, Etelä-Savo

Kuullessani Ikikaiku-elämänperintösäätiöstä jotakin suurta syttyi sisimmässäni ja syntyi vahva halu olla tukemassa uuden ilmiön syntymistä.

Olen jo pitkään tuntenut tahtovani kuulua johonkin merkitykselliseen jatkumoon, jossa voisi olla edesauttamassa muita sekä itseäni siirtymisessä luonnonrytmissä elämiseen.

Koin että säätiö antaa moneen toiveideni ympärillä pyörivään kysymykseen vastauksen ja haluan ehdottomasti olla mukana tarjoamassa maalle ja kestävälle elämälle omistautumista myös niille joilla ei alkupääomaa ole tai halua ostaa tai omistaa maata.

Päädyin antamaan tukeni säätiölle rahalahjoituksena sekä taustatukitiimissä. Tulevaisuudessa näen itseni tukemassa toimintaa myös kuukausilahjoittajana.

Synnyin Helsingissä, mutta pienestä saakka tunsin kaipuuta maaseudulle luonnonhelmaan.

Reilu parikymppisenä hankin ensimmäisen maatilan. Silloin suunnitelmat eivät vielä olleet ihan näin selkeät ja syvä yhteys itseen sekä ympäristöön oli vasta kehkeytymässä.

Luon ja visioin tulevaisuutta pienillä arjen rutiineilla ja teoilla. Ja tähtään elämässä kohti kokonaisvaltaista hyvinvointia ja monimuotoisuutta.

Yhteisöllisyys on lähellä sydäntä ja koen sen lähes tärkeimmäksi osaksi elämän jatkumoa. Haluan olla edistämässä vuorovaikutustaitojen laajentamista sekä siltojen luomista ihmisten, maan ja yhteisöjen välille. Paljon sanottu eristäytymiseen taipuneelta, jopa erakoksi aikoneelta ja vasta nyt aikuisiällä rakentavia ja myötätuntoisia sosiaalisia taitoja omaksuvalta.

Permakulttuuri on hyvin vahvasti esillä tulevaisuuden näkymissä ja koen että elämä on jatkuvaa uuden oppimista ja kehittymistä ja sille polulle voi siirtyä minkä ikäisenä vain.

Koen että päämääräni on olla mahdollistamassa turvallista, perinteitä arvostavaa ja niin ihmisten kuin luomakunnan terveyttä sekä tasapainoa vaalivaa elintapaa.

Elämässä koen tärkeäksi myös henkisen kasvun ja sen sallimisen kaikkine vaiheineen kaikille. Ja koen että muiden tuki ja ohjaus on tärkeä osa elämänkaaren eri vaiheiden siirtymien välillä. Tukea ei ole itsellä useinkaan ollut, mikä on aiheuttanut monia haasteita elämän varrelle ja siksi tahdonkin antaa muille tulevaisuuden, jossa heillä on lähellä ihmisiä joilta saada tukea, turvaa ja apua elämän eri vaiheissa.

Nähdä elämästään jättämänsä jäljet ympäristössään, omille ylisukupolvisille juurilleen palaaminen, juurtuminen paikkaan: oman elämän tarkoitus on löytynyt.

Elämän rikkaus ja viisaus syntyy kyvystä huomata ja tuntea maailmankaikkeuden pienet ihmeet, onnellisuudesta ja ilosta jokaisessa hetkessä ja niiden hetkien jakamisesta muiden kanssa, puutarhan kukoistuksesta, yhteydestä maahan, muurahaisten vipellyksestä, talitintin viserryksestä, tähtien tuikkeesta, lumihiutaleiden vapautuneesta leijailusta, kiitollisuudesta ja syvästä rakkaudesta kaikkeutta kohtaan, aamu-usvasta, puron solinasta, pölyhiukkasten kimaltelevasta tanssista auringon säteissä.