Kisällin tarina

Inka *1994 & Niilo *1991, Uusimaa

Me taidetaan olla matkalla kaiken maailman paikoista kotiin.

Inka: Vartuin talossa katsellen peltoa ja metsää. Näkymä avartui suurena, katselinhan sitä lähiöni korkeimman kerrostalon ikkunasta. Ikikaiun myötä menneisyyden haaveet maalaistalossa elämisestä yhtyvät tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Niilo: Pellosta tulee ruoka. Sen verran tiesin, kun vielä veljien kanssa leikittiin ja tehtiin puumajoja lähimetsään. Vanhemmat rakensivat tiilestä, ja muistan yhä miltä ikkunan tiiviste haisee. Omien lasten haluaisin muistavan saven tuoksun.

Inka: Kiinnostus kestävää elämää ja luontoa kohtaan vei mut yliopistolle opiskelemaan ekologiaa, ja nyt haaveena on päästä elämään sitä käytännössä. Maistiaisia omavaraisesta elämästä oon saanut asuessani Islannissa ekokylässä, mutta silloin yhteisön tarpeiden sovittaminen omiini oli vielä jokseenkin haastavaa. 

Kisällinä toivon voivani syventyä oppimaan niitä taitoja, joita tarvitaan yhteisessä elämässä. Yhteisellä elämällä tarkoitan huolenpitoa itsestä, ja muista elollisista olennoista. Haluan tukea lähiympäristöni elämää ymmärtäen samalla sen yhteyden koko maapallon kattavaan verkostoon. “Think global act local”. Kisällinä olo tulee varmasti olemaan opettavaista kaikissa sen sävyissä. Niilon kanssa lähteminen sellaiselle taipaleelle tuntuu jännittävältä, ja odotan kaikkia yhteisiä kokemuksia ja niiden antia yhteydellemme. 

Niilo: Lukion ja sivarin jälkeen lähdin reissuun ja näin mitä kaupunkikehitys on pahimmillaan. Chengdussa piti lenkkeillä kaasumaskissa ja Ulan Batorissa vesijohtoveden plutonium vei tuttavaltani hiukset päästä. Suomeen palatessani somessa riideltiin homekouluista. Aikuisuuden kynnyksellä tiedän nyt, mitä muutos tarkoittaa minulle. Se on elämäni matka kohti kestävyyttä, villiä luontoa ja puhdasta ravintoa. Yhdessä!

Inka: Miltä meidän tulevaisuus sitten mun haaveissa näyttää? Ainakin siellä on piha ja pihalla kasveja, sekä sirkusteltta jossa iloisia lapsia. Haluan jatkaa oppimista. Oppia muilta, vanhemmilta ja nuoremmilta, ihmisiltä, eläimiltä ja kasveilta. Toivon luovani tulevaisuutta missä tunteilla on tilaa juosta, huutaa ja tanssia, riehua ja rakastaa.

Niilo: Työtä riittää, mutta teen sitä ilolla. Mikä olisikaan kauniimpaa, kuin maan haltioittaminen ja uuden elämäntavan opettelu? Saada itse parantua hoivatessaan kotiplaneettaamme luonnon rauhassa. Sydänyhteyden löytyessä löytyy se, mitä ei sanoin tarvitse kuvailla.