Ikikaiku 2063
Ikikaiku-säätiöllä on nyt, vuonna 2063 viisikymmentä erilaista yhteisöä eri puolilla Suomea.
Säätiö ei ole maailmankatsomuksellisesti sitoutunut, vaikka kulttuurinen kestävyys edellyttääkin omistautujayhteisöiltä jaetun maailmankuvan rakentamista ja ylläpitoa. Säätiön viidestäkymmenessä yhteisössä on buddhalaisia, hindulaisia, muslimeja, antroposofeja, teosofeja, kristittyjä, kalevalaisia… Kenenkään maailmankatsomusta ei loukata. Säätiön julkisuuskuva ja markkinointi on tästä näkökulmasta tarkkaan mietittyä. Läpinäkyvyyden periaate toimii niin, että kaikilla omistautujayhteisöillä on kanban-taulun kautta pääsy seuraamaan ja kommentoimaan kaikkea säätiön valmistelutyötä suoraan työstettävillä dokumenteilla. Hallitus myös tiedottaa aktiivisesti valmistelussa olevista asioista. Kaikki halutaan pitää ajan tasalla. Olisi säätiön julkisuuskuvan kannalta katastrofaalista, jos omistautujayhteisöt kokisivat, ettei heitä kuulla säätiön päätöksenteossa.
Sosiokratia edellyttää, että päätöksenteossa kuullaan niitä, joita päätökset koskevat. Omistautujat ovat antaneet koko elämänsä säätiön tarkoituksen palvelukseen – kaikki säätiön toiminta leimaa heidät. Siksi yhteisöjen sisällä ja välillä myös omavalvonta toimii hyvin. Parhaita käytäntöjä jaetaan ahkerasti kaikilla kestävyyden osa-alueilla. Omistautujayhteisöt kutsuvat toisiaan jatkuvasti alueellisiin kiertokouluihin, joihin matkat taitetaan jalan, polkupyörillä, suksilla tai hevosilla. Alkuaikojen auto-osuuskunnille ei enää tunneta tarvetta semminkin, kun kulutuseläjät siirtyivät jo 40-luvulla käyttämään lentoautoja ja teiden kunnossapito muuttui pelkäksi raivuutyöksi.
Ikikaiku-yhteisöissä syntyy päivittäin hedelmällisiä ristiriitoja, pieniä ja joskus isoja. Omistautujat ovat kouluttautuneet tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan ja tarpeitaan suoraan ja rehellisesti, muiden tunteita ja tarpeita kunnioittaen, sekä tukemaan toisiaan keskinäisessä kuuntelussa. Konfliktit pääsevät harvoin kärjistymään tai leviämään kahdenkeskisiä laajemmiksi, mutta silloin kun näin tapahtuu, voidaan luotsiverkostosta kutsua ulkopuolinen keskinäisen kuuntelun tukija tai luottamusta palauttavan piirin luotsi. Yleensä pätevä luotsi löytyy 50 km. säteellä naapuriyhteisöstä, ja toiminta hoituu lahjaperiaatteella vastavuoroisesti. Kunnioituksella kohdattuja ristiriitoja arvostetaan keskeisenä oppimisen ja kasvamisen tapana, eikä niiden osapuolia milloinkaan syyllistetä. Kantapään kautta on opittu, että jos tunteita ja tarpeita ei tunnisteta ja kohdata, yhteistoiminta muuttuu tuhoavaksi valtataisteluksi ja riitelyksi.
Omistautumisalueille on kasvanut yltäkylläistä satoa tuottavia metsäpuutarhoja, joissa puut, pensaat ja köynnökset notkuvat marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Monimuotoisuudelle omistautuminen näkyy maaperässä uskomattomana pieneliöiden lajikirjona. Ällistyttävän monivaikutteisia sienirihmastoja on innokkaasti jaettu metsästä toiseen.
Ikikaiku-kyliin on noussut pääasiassa talkoovoimin ja lihastyöllä mitä moninaisempia asumuksia perinteisistä hirsitaloista pölkkysavitaloihin. Pääasiassa rakennusmateriaalit ovat peräisin omistautumisalueilta: puuta, kiveä, savea, olkea, ruokoa, hiiltä, sammalta… Ikkunat ovat enimmäkseen kierrätystavaraa, mutta ovatpa muutamat valaneet itse värilasia mosaiikki-ikkunoihin. Säätiö on antanut reiluja stipendejä kouluttautumiseen ja pieniä apurahoja materiaalihankintoihin. Lähes jokaisesta yhteisöstä joku on kouluttautunut sepäksi, savirakentajaksi ja hirrenveistäjäksi. Savenvalajia, kankureita, puuseppiä ja lasinpuhaltajia löytyy verkostosta myös. Melkein kaikki omistautujat ovat jonkin sortin metsäpuutarhureja. Kaikki taitajat opettavat paitsi muita omistautuja, myös ketä tahansa kokonaisvaltaisesta kestävyydestä kiinnostunutta. Kaikilla kursseilla huomioidaan kaikki kestävyyden osa-alueet. Vaikka kurssin aihe olisi savirakentaminen, opiskelijat pääsevät osallistumaan myös yhteisöpäätöksentekoon, jakamispiireihin, tuettuun keskinäiseen kuunteluun ja sykähdyttäviin seremonioihin. Säätiön omaisuusmassa ja vaikutus rakentamisen, ruuantuotannon ja yhteiselon tapoihin myös säätiön kiinteistöjen ulkopuolella on melkoinen. Kaikki naapurit tietävät, että säätiön yhteisöissä kannattaa vierailla täydenkuun iltana, sillä silloin pääsee laulamaan, tanssimaan, soittamaan, tarinoimaan ja herkuttelemaan.