Arvoisat viljelijät!

Selma Kilven puhe biodynaamisten viljelijöiden pohjoismaisessa konferenssissa Tampereella 20. marraskuuta 2021

Suomen kielessä on sanonta: ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Se periytyy kiertokaskiviljelyn ajoilta, kun pieniä metsäpalstoja kaadettiin ja poltettiin aukioiksi hiilipitoselle mullokselle. Vähitellen metsä valtasi alan takaisin. Ensimmäiset puut olivat yleensä koivuja, joiden katveessa aholla kasvoi villiä mansikkaa. Sitten tulivat havupuut ja mustikat. Niin kauan, kun mansikka kasvoi, alue kuului yhteisölle, joka ole nähnyt puitten kaatamisen ja polttamisen vaivan. Mutta, kun mustikat ilmestyivät, metsä palautui kaikkien käyttöön. Maa kuului yhteisölle, joka piti siitä huolta.

Jos ajattelet, että maanomistus ja raha eivät ole Jumalan luomistyötä vaan ihmisten tekoa, voit ehkä myös kuvitella, että ihmiset voivat myös palauttaa maan yksityisomistuksesta yhteisöjen hoitoon. Yksityisomistuksen alku on joka tapauksessa todennäköisesti perustunut fyysiseen voimaan, väkivaltaan tai sen uhkaan. Joku vahvempi tai vahvemmin aseistautunut on ottanut yhteisön maat haltuunsa väkisin. Tätä tapahtuu maailmassamme edelleen alkuperäiskansoille kuten Intian adhevaseille.

Ikikaiku-elämänperintösäätiö on aloittanut maan palauttamisen yksityisomistuksesta yhteisöille. Toistaiseksi meillä on vain noin 20 hehtaaria pienen omistautujayhteisön tarpeisiin, muttä tällä säätiön perustamispääomalla voimme avata portin mahdollisille uusille maalahjoituksille, jotka voivat mahdollistaa useammille ihmiselle omistautumisen maalle ja sitä kokonaisvaltaisesti kestävällä tavalla hoitavalle yhteisölle, ilman pääomia tai pelkoa maayhteyden menettämisestä.

Pyrkimyksemme on parantaa ihmiselämän laatua tavalla, joka viilentää planeettaa. Haluamme tarjota kaikille mahdollisuuden alkuperäiskansaistumiseen. Perusarvojamme on yhteisöpäätöksenteko ja kokonaisvaltainen kestävyys.

Ikikaiku-säätiölle maata voivat lahjoittaa esimerkiksi sellaiset maanomistaja, jotka haluavat turvata monimuotoisuuden ja kestävyyden eteen tekemänsä työn jatkuvuuden tai yhteisöt, jotka haluavat välttää omistamisesta aiheutuvat kestävyyden haasteet.

Säätiön perhehoidon malli yhdistää maalla yksin ikääntyvät ja maattomat, jotka haluavat omistautua sekä kokonaisvaltaiselle kestävyydelle että hoitotyölle.

Säätiölain ja säätiön sääntöjen turvaama pysyvä rakenne takaa, että lahjoitusmaat säilyvät yhteisomistuksessa, eivätkä voi luisua takaisin yksityisomistukseen yhteisön jäsenten poistuessa toisaalle tai tuonilmaisiin.

Jakamiseen perustuvat oppimisjärjestelmä, Ikikaiku-kiertokoulu tarjoaa opastusta ja koulutusta kaikille kestävää elämäntapaa etsiville.

Jatkuvuus turvataan sillä, että seuraava sukupolvi perii omaisuuden sijaan vanhempiensa tehtävän. Jos esimerkiksi joku lapsistani tai lapsenlapsistani haluaa jatkaa työtäni Tärkkilässä, hänellä on siihen ensioikeus. Jos kukaan heistä ei ole kiinnostunut, omistautumisalueeni hallinta annetaan jollekin, jota kiinnostaa.

Monet käyttämistämme sosiaalisen kestävyyden työkaluista on kehitetty ja käytössä testattu kansainvälisessä ekokyläverkostossa (GEN). Heidän määritelmänsä mukaan ekokylä on kaupunki- tai maaseutuyhteisö, joka on tietoisesti perustettu ja suunniteltu elvyttämään yhteisöjä ja ympäristöjä. Kaikkien neljän kestävyyden osa-alueen (sosiaalinen, kulttuurinen, ekologinen ja taloudellinen) suunnitteluprosessit ovat paikallisten hallinnassa ja osallistavia.

Neljän kestävyyden osa-alueen lisäksi GEN-verkosto tunnistaa niin kutsutun ”viidennen elementin”, joka yhdistää neljä ulottuvuutta kukoistavaksi kaikinpuolisen hyvinvoinnin hengeksi. Sitä voidaan kutsua kokonaissuunnitelmaksi (whole system design) tai permakulttuuriksi, mutta meillä on asialle omakielinen sana: sampo. Tulkintani mukaan sampo nousee paikkaan, jolla on yhteys maailmankaikkeuteen. Tämä tulkinta ei ole kiistaton: sanan merkityksestä on paljon erilaisia teorioita. Kun “Sammon ryöstö” -tarinassa, miehet kuten Väinämöinen ja Ilmarinen yrittivät varastaa kaikkinaista vaurautta tuottavan Sammon Pohjan-Akalta, he joutuivat toteamaan sen juurtuneen tiukasti paikkaan. Sammon juuret katkottiin väkivalloin. Hurjassa taistelussa Sampo hajosi kappaleiksi ja vajosi mereen. Vain pieniä murusia säilyi. Ihmiskunta menetti kykynsä työskennellä yhteistyössä maailmankaikkeuden voimien kanssa.

On aika rakentaa uusi Sampo tietoisena tasapainon tarpeesta suuntaavien ja yhdistävien voimien välillä. On harhaanjohtavaa nimetä nämä energiamuodot maskuliiniseksi ja feminiiniseksi: me kaikki tarvitsemme molempia ollaksemme tasapainoisia. Sampo voidaan pystyttää minne tahansa, missä paikallinen yhteisö palvelee tietoisesti maata, ilmaa, vettä ja tulta – taloudellista, ekologista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä.

Parhaillaan säätiön ensimmäinen, pieni Ikikaiku-yhteisö kirjoittaa permakulttuuri- tai sampo-kulttuurisuunnitelmaansa. Pyrimme kirjoittamaan sen tavalla, joka voisi innostaa muita yhteisöjä näkemään mahdollisuutensa uudessa valossa. Lähtökohtamme on, että perusvoimilla – tuli eli elo, maa elonkirjon monimuotoisuutena, ilma, joka yhdistää olennot, joilla kaikilla on elon verkostossa yhtäläinen itseisarvo sekä vesi jaettuna tarinana elosta – on varjoja kuten kaupankäynti, tuhlaaminan ja tuhoaminen, epätasa-arvo ja valheellisuus. Sampo nousee vain paikkaan, jota yhteisö kykenee näiltä varjoilta varjelemaan.

Tärkkilän Runokyläyhteisö on säätiön ensimmäinen yhteisö, mutta ei ole tarkoitus, että kaikki Ikiakaiku-yhteisöt seuraisivat meidän malliamme. Jokainen paikka on erilainen, jokainen yhteisö on erilainen ja jokainen paikallinen sampo-luomus on ainutlaatuinen.

Säätiö tavoittelee nyt ihmisiä, jotka ovat valmiita omistautumaan kestävyyttä elvyttävälle elämäntavalle, ja maaomistajia, jotka haluavat turvata työnsä jatkuvuuden tai kestävän, yhteisöllisen vanhuuden omassa kodissaan. Tarvitsemme myös lisää ihmisiä, jotka voivat vapaaehtoistyöllään tai rahalahjoituksillaan edistää arvojemme ja mahdollisuuksiemme toteutumista.

Kiitos!